OLENNAISIA TIETOJA KOSKEVAT KYSYMYKSET

Akryylinitriili-butadieeni-styreenikopolymeerit (lyhyesti ABS) ovat termoplastisia terpolymeerejä, joissa styreeni-akryylinitriilikopolymeerin (SAN) sivuketjut on kovalenttisesti kiinnitetty polybutadieenipohjaiseen pääketjuun.

Seuraavat standardit koskevat ABS-muovia:

• DIN EN ISO 2580-1: Muovit – Akryylinitriilibutadieenistyreenin (ABS) muotoseokset – Osa 1: Nimitysjärjestelmä ja eritelmien perusteet (ISO 2580-1:2002).
• DIN EN ISO 2580-2: Muovit – Akryylinitriili-butadieeni-styreenin (ABS) muotoseokset – Osa 2: Koekappaleiden valmistus ja ominaisuuksien määrittäminen (ISO 2580-2:2003).

Polykarbonaatit (lyhenne PC) ovat kestomuoveja. Ne ovat muodollisesti hiilihapon polyestereitä.
Polykarbonaattien kiteisyys on yleensä alle 5 %, joten niitä pidetään amorfisina. Niille on ominaista suuri lujuus, iskunkestävyys, jäykkyys ja kovuus. Polykarbonaatit ovat myös hyviä eristeitä sähköjännitettä vastaan.

Teräslevy tunnetaan myös nimellä musta levy (DC01). Teräslevy on seostettua terästä, joka valmistetaan kylmävalssaamalla tai kuumavalssaamalla. Heti kun teräslevy altistuu kosteudelle tai kastuu, se alkaa nopeasti hapettua. Lisäpinnoite, esim. polyesteri, parantaa säänkestävyyttä.

Teräs on materiaali, joka koostuu suurelta osin raudasta. Terästä voidaan muokata kuumana tai kylmänä, joten sitä voidaan valssata, taivuttaa, vetää ja takoa.

Teräs määritellään usein rauta-hiiliseokseksi, jonka hiilipitoisuus on enintään 2 %. Rauta-hiiliseoksia, joiden hiilipitoisuus on suurempi, kutsutaan valuraudaksi, eivätkä ne ole plastisesti muokattavissa, eli niitä ei voida takoa tai valssata. Hiilen lisäksi teräksessä on aina jäämiä ei-toivotusta fosforista, rikistä ja eräistä muista epäpuhtauksista. Joissakin teräslaaduissa on lisäaineita, jotka on seostettu erityisesti teräksen ominaisuuksien parantamiseksi. Teräksen ominaisuuksiin vaikuttavat ratkaisevasti mukana tulevien ja myöhemmin lisättävien seosaineiden määrä sekä lämpökäsittelyolosuhteet.